torstai 30. maaliskuuta 2017

Mitä täällä tapahtuu TOP 10

Hola errrrrrbody! 

Teen tän postauksen nyt hiukan eri tavalla, säästäen omaa ja myös teidän aikaanne(ettei tartte ihan kaikkia yksityiskohtaisia jaaritteluja lukea). Eli pidemmittä puheitta let's do this shit: TOP 10 countdown niistä mainitsemisen arvoisista jutskista, mitä on tässä parin viikon aikana tapahtunut. 

SIJALLA 10: Uima-altaan valloitus suomalaisella sisulla 
Niin. En tiennyt tästä, mutta tässä ihan lähimaastossa on mesta, jossa on uima-allas(ja aurinkotuolit of course) jossa EI KÄY KETÄÄN! Paitsi me valkopunaiset suomalaiset eräänä kauniina sunnuntaipäivänä. Reilun 300 thb hintaan sai löllötellä altaalla vaikka koko päivän feat pumpattavat vesileluflamingot ja -donitsit. Paikka oli todella siisti ja kiva, mutta markkinointi tai jokin muu oli ilmeisesti mennyt todella pieleen, kun väkeä ei sinäkään päivänä ollut meidän lisäksi kuin muutama hassu ihminen. Eli käytännössä meillä oli sielä meneillään ihan privaatti poolpartyt joissa vaan oli pari kuokkavierasta. Hauskaa oli ja ihanan rentouttavaa ja musiikki pauhasi myös, mikä oli plussaa. Seuranain oli siis lajitovereita Suomesta, joihin olen koulupuuhastelujen kautta tutustunut. Mesta oli nimeltään FITPARC, joka sijaitsee tosiaan ihan muutamien kilometrien säteellä asunnoltani: perfecto!

Tyylillä!
 

SIJALLA 9: Ensimmäinen oppitunti yliopistolla
Vastoin meikäläisen learning agreementia, olen tässä nyt osallistunut kurssille, joka kertoo Thaimaan sosiaali-ja terveysjärjestelmästä. Kurssista pakko sanoa sen verran, että opettaja amerikassa useita vuosia asuneena puhui aivan mahtavaa englantia. Lisäksi oli mielenkiintoista seurata hänen opetustaan, sillä se oli oikeasti ei-väsyttävää kuunneltavaa(yleensä nukun tunnilla). Eli mahtis juttu! Ja tosiaan kun oppitunnille yliopistolle täällä mennään, koulupukuswagia en voinut enää vältellä. Oli siis vihdoin aika rokata koulupukua, joka siis meni kyllä sekin ihan mönkään. 😂😂 
Kerron nyt kaikki mikä tässä kuvassa oli väärin: Eli liian lyhyt hame(yliopistolla kyllä näkyy jos jonkinmoisia elimenvilauttelumekkoja, mutta HOITAJA ei saa käyttää), flipflopit(en muistanut et koulus ei saa käyttää niitä, sori oikeesti), vyö(pitäis olla koulun oma??) ja sää(pitäis olla aurinkoista). 


SIJALLA 8: Yllätys vanhainkodilla
Olen päässyt viime viikkojen aikana tutustumaan thaimaalaiseen vanhainkotiin. Kunnallisissa sairaaloissa pyörimisten jälkeen en oikeastaan enää odottanut vanhainkotivisiittiä oikein innolla, jollain tapaa ehkä jopa pelkäsin sinne menoa, koska ei tiennyt yhtään minkälaista kohtelua siellä mummat ja paapat saa. MUTTA. Olin väärässä, niin väärässä ja ennakkoluuloni ihan turhia. Vanhainkotivisiitit olivat täynnä hampaatonta naurua, aktiviteettejä, aurinkoa ja Oonaa yrittämässä ymmärtää ja puhua thain kieltä. Vanhainkodilta ei ole juurikaan kuvia, koska opettaja kielsi minua kuvaamasta asukkaita(niinkun nyt olisin edes mennyt kuvaamaan ihmisiä). Vanhainkoti sijaitsi IHANASSA ympäristössä, poissa kaupungin hälystä ja kauniilla paikalla. Hyvin hoidetuissa puutarhoissa kukat kukkivat ja rakennukset joissa vanhukset asuivat oli maalattu kaikilla sateenkaaren väreillä. Asukkaat asuivat isoissa naisten ja miesten rakennuksissa, joissa oli petejä vierekkäin ja kaikilla yhteinen vessa-ja suihkutila. Tiedän, moisista pyritään pääsemään Suomessa eroon, kunnioittaen asiakkaiden yksityisyyttä. Mutta näissä isoissa saleissa vanhukset keskustelivat keskenään, eivätkä olleet yksin. Eli en sitten loppuviimein pitänyt hirveän pahana sitä, että sielä nukuttiin kuin leirikeskuksessa konsanaan. 

Yliopistomme opiskelijat olivat keksineet kaikenlaista aktiviteettia vanhuksille, kuten tuolijumppaa sun muuta hauskaa. Vanhukset oikeasti lähtivät siihen mukaan ja heillä oli todella hauskaa. Ilmapiiri oli todella kannustava ja iloinen, itsekin nauroin niin paljon että melki tuli tippa linssiin. En tiiä tiiättekö tunteen, mut siis olin jotenkin niin iloisesti helpottunut siitä, että vanhuksilla oikeesti oli kaikki hyvin. 

Eräänä päivänä opettaja pyysi  minua menemään kiertämään vanhainkodin aluetta sillä välin kun hän kokoustaa thaiopiskelijoiden kanssa.(Syy miksi minut haluttiin pois oli se, että opiskelijat olivat unohtaneet joitain tärkeitä juttuja koululle, ja opettaja oli joutunut tuomaan ne itse vanhainkodille, mistä opettaja oli pettynyt ja halusi nyt pitää saarnan opiskelijoille. Tokikaan minä en tiedä tätä, koska tärkeintä oli kulttuuriin kuuluvasti säilyttää kulissit. Satuin vaan kuulemaan tämän ennen kuin opettaja käski minun poistua paikalta). No, sillä välin kun opiskelijat kuulivat kunniaansa, minä kiertelin aluetta siihen asti, kunnes oli pakko istua varjon puolelle. Siinä sitten istuskellessani eräs mummeli tuli juttelemaan, tokikaan mulla ei ollut mitään hajua siitä mitä hän puhui. Minä kuitenkin lähdin hänen kanssaan kävelylle aurinkovarjon alla ympäri aluetta, ja siinä hän juttelli kaikenlaista ja minä kuuntelin. Se oli jotenkin niin ihana hetki, ja muistan sen varmasti aina. 

SIJALLA 7: Käynti aidossa thaimaalaisessa kodissa.
Gerontologian harjoitteluuni on kuulunut myös kotikäyntejä, joissa olen päässyt tutustumaan oikeisiin paikallisiin ihmisiin ja päässyt sisään heidän oikeisiin thaimaalaisiin koteihinsa. Hotellielämä ei luonnollisestikaan kerro mitään oikeasta elämästä, mutta tämän ainutkertaisen kokemuksen vuoksi tiedän nyt millaisia normaalien ihmisten kodit ovat. Sen enempää asiakkaista puhumatta, kodit olivat huonosta kunnostaan huolimatta toki siistejä. Kaikissa ei kyllä ollut lattiaa, vaan ihan maa oli lattiana. Kaikissa kodeissa ei ollut lasi-ikkunoita, vaan ainoastaan luukut jotka saa tarvittaessa kiinni. Mutta vaikka ihmisillä ei ollut niin paljoa, he olivat silti iloisia ja tyytyväisiä tilanteeseensa. Mikä pisti myös minut  miettimään asioita. Se tavara ei vaan yksinkertaisesti tee onnelliseksi. 
Iloinen Oona, kun eka harkka saatu päätökseen. 


SIJALLA 6: Air Asia ja kansikuvastuertit
Jos käppäilee enemmänkin kaupunkialueilla, törmää varmasti jossain kohtaa Air Asianin mainoksiin. Niissä komeilee aina mahdollisimman vaaleaihoiset ja kauniit aasialaiset ihmiset, jotka hymyillen myyvät sinulle mahtavaa lentokokemusta. MINÄ KOIN SEN! Noustessani Krabin kentällä koneeseen huonosti nukutun yön jälkeen, sain todellisen herätyksen kun huomasin että cabin crew koostui enimmäkseen miehistä tällä kertaa. Ja juuri niistä kansikuvamiehistä, mitä Air Asian mainoksissakin on. Ai että. Kaikki oli täydellistä: univormut olivat kokomustat punaisilla yksityiskohdilla. Miehet iloisesti hymyillen toivottivat tervetulleiksi lennolle. Ei tästä aiheesta nyt oikeastaan voi enää muuta kirjoittaa, mutta kerrankin oli lennolla iloa myös silmille, sillä olen aina ajatellut että tällainen cabin crew on vain mainoksissa. 
My life be like...


SIJALLA 5: Ensimmäinen yö dorm-roomissa
Huonosti nukutusta yöstä puheen ollen listalleni pääsee myös elämäni ensimmäinen dorm room-yöni. Päätin kokeilla, sillä tämä kyseinen dorm oli saanut hyvät arvostelut netissä ja oli oikeasti halpa. Kokemus yllätti positiivisesti siinä mielessä, että olin kuvitellut että dormit ovat aina ihan hirveitä bilemestoja missä kukaan ei nuku. Tämä oli mixed dorm, eli samassa oli sekä naisia että miehiä. Minulla oli pieni makuusoppi, jossa oli verho "ovena". Lukollinen kaappi löytyi myös, mihin sai sitten tavarat laitettua lukkojen taakse kun lähti huoneesta. Eli ihan mukiinmenevää, vaikka en siitä mitenkään hirveän paljon loppu viimein nauttinutkaan. Ja näppärimmät tietysti huomaavat että pari kappaletta sitten ylistin sitä, kun vanhukset asuivat samassa tilassa yhdessä. NIIN, thaimaalaiset ihmiset ei ole niin yksityisiä ja yksinolosta nauttivia ihmisiä kuin esimerkiksi suomalaiset. Jengi täällä menee joka paikkaan yhdessä  ja syöminen yksin on outoa. Minä rakastan yksinoloa siinä missä toki yhdessäoloakin. Nukun joka tapauksessa paremmin, kun tiedän ettei ympärilläni oli 11 muuta ihmistä samaan aikaan. Mutta saapahan sanoa kokeilleensa, enkä sano ettenkö koskaan tekisi samaa uudestaan. 
Aika kummallinen allas, eikö vain? Vihreät laatat ei taida olla paras vaihtoehto uima-altaalle.


SIJALLA 4: Phi Phi ja kadonneet rahasummat
Tuli tosiaan tehtyä reissu Koh Phi Phille, tälle kuuluisalle bileparatiisisaarelle. Itsellä kyllä päämääränä ei ollut olla koko lomaa kännissä, neonvärinen toppi ja shortsit päällä viinasanko kainalossa kiikkuen,  mutta sana paratiisi vie minua aina, joten siksi Phi Phi. Majoituksen ja lennot tosiaan bookkasin aika hyvissä ajoin, mutta kalliiksihan ne tuli. Olin käyttänyt about 300 euroa jo ennen reissua(lennot 100€ ja majoitus 200€/3yötä). Majoituksen valinta oli aluksi tarkoitus tehdä mahdollisimman halvaksi, mutta vähän siinä arvosteluja lukiessani tajusin, että en kyllä halua viettää lomaani torakoita ja luteita metsästäen ja kuumuusahdistuksissani huonosti nukkuen. Joten valitsin kalliin hotellin. Enkä kadu yhtään. 

Matka Phi Phille alkoi Don Mueangin kentältä lentäen Krabille ja Krabilta laivalla Phi Phin Don -saarelle. Laivareissun aikana ihoni paloi, mikä sitten tietysti hiukan rajoitti olemista ja elämistä reissun aikana. 

Phi Phi oli kaunis, mutta KALLLIS. En tehnyt maksullisia retkiä, en ryypännyt enkä shoppaillut, eli käytännössä seisoin paikallani koko reissun ja rahaa  meni silti ihan törkeästi. En kyllä käsitä mihin. Mutta toki ruokakin oli monin kerroin kalliimpaa kuin esim. täällä Pathum Thanissa. No, tulipahan käytyä!

Tämä kuva on siis rannalta. Yritin ottaa selfietä, mut toi muija oikeesti halus takapuolineen olla mukana joten siinä hän nyt on. Joka kuvassa 😅




Mulla oli siis villa ihan kokonaan mulle, josta oli ihanat näköalat rantaan. Kallista, mutta elämä on. 


SIJALLA 3: Vuorikiipeily ja viidakkoseikkailut
Phi Phillä tuli tosiaan harrastettua terveellistä elämää. Eräänä aamuna otin aamulenkiksi kiivetä Viewpointille. Pidempi reitti oli sellainen about 4 kilometriä, enimmäkseen ylämäkinousua. Oli lyhyempiäkin reittejä, mitkä sitten olivat porrastouhuja. Kuuma tuli ja hikosin kuin porsas, mutta kauniit maisemat ovat aina kiipeilyn arvoisia. 
Viewpoint aamutuimaan


Siinä vähän kuvaa maastosta Tonsai beachilta Long beachille. 😅


Tuli myös seikkailtua viidakossa. Phi Phin Tonsai beachilta(eli siltä missä itse majailin) oli noin 15 minuutin kävelymatka viereiselle Long beachille. Aluksi matka olikin ihan miellyttävä ja helppo, mutta kun päästiin vähän enemmän viidakkoon, vaikeusastetta tuli lisää. Siinä sitä sitten liaanien varassa kuin Tarzan konsanaan yritettiin päästä kiipeilemään vaikeakulkuisessa maastossa. Esteettömyysarvosanaksi annan kyllä -5 😂 Tuli sitä viidakkotouhuillessa tavattua varaanikin, jota itse asiassa aluksi luulin käärmeeksi ja säikähdin toden teolla. Tuollakun ei koskaan tiedä mikä sielä kaislikossa oikein suhisee! 

SIJALLA 2: Suomiravintolan muovipiirakka.
Krabilla tuli vihdoin tehtyä se, mitä niin kovasti olen aina vastaan eli mentyä Suomiravintolaan. Kyseessä oli Jenny's-niminen paikka, jos jotain kiinnostaa. Olin syönyt normaalin thaikkuillallisen thaikkuravintolassa, joten suunnitelmana oli vain jälkkäri, ja koska ravintola mainosti itseään viinipaikkana, lasillinen viiniä. Tarkemmin tutkaillessani ravintolan drinkkilistaa, huomasin että listalle oli myös eksynyt ihan normisiideriä, joka sitten lopulta vei voiton. En ole saanut koko reissulla siideriä, joten kylläpä se maistuikin. Jälkkäriksi otin mustikkapiirakan, koska ajattelin että sikälimikäli omistaja on tosiaan suomalainen, ehkä hän on tehnyt piirakat itse ja se maistuu oikeasti hyvältä. OLIN VÄÄRÄSSÄ. Piirakka oli puoliraakaa ja oikeasti ihan liian makeaa eikä yhtään sitä, mitkä odotukset mulla sitä kohtaan oli. Kaiken lisäksi löysin palan muovia piirakan sisältä. Ravintola tarjoutui toki antamaan uuden jälkkärin/juoman, mutta siinä vaiheessa en kyllä halunnut enää palaakaan sitä paskaa mistä joutuisin hetken päästä maksamaan itseni kipeäksi. Eli oli kyllä pettymys, mikä tosiaan vahvisti käsitystäni siitä että SYÖKÄÄ HYVÄT IHMISET MAASSA MAAN TAVALLA. 
Tässä tämä tuhoon tuomittu mustikkapiirakka. Yök. 


Vähä siiiireriä vähä! 
Tää on Thaikkuravintolasta, ja nää oli ihan SAAAKELIN hyviä. 


SIJALLA 1: Vaivaan kuin vaivaan
Aloin saada pissatulehduksen(olkaa hyvät tiedosta)oireita PhiPhi/Krabin matkallani, joten miettiessäni mitä tehdä asialle päätin käydä kysäisemässä apua apteekista. Kävelin apteekkiin, kysyin myykö ne käsikauppana antibiootteja. Tottahan he myivät, kysyi vaan ennen myymistä että olenko allerginen millekään antibiootille. Tässä on ihmiset yksi erittäin suuri syy monien muiden ohella siihen miksi antibioottiresistenssejä bakteereita maailmassa syntyy: ihmisille myydään tiskiltä suoraan antibiootteja tutkimatta sen koommin, mikä syy oireille todellisuudessa on. Ja se pitäisi ilman muuta lopettaa. No, ostin ab-kuurin koska tiesin mikä minua vaivaa, mutta monet varmasti ostavat antibiootteja johonkin sellaiseen mihinkä niitä ei oikeasti lääkäri määräisi, ja napsivat lääkkeitä milloin sattuu ja lopettavat kuurin kesken. 

EKSTRANA: Lauantaina aion suunnata Bangkokiin ja tehdä jotain erittäin tylsää jännää, nimittäin käydä äänestämässä. Rakkaassa Suomessamme on meneilllään vaalikuhinat, ja ajattelin sitten että ehkäpä kokeilen nyt miltä tuntuu äänestää kaukana kotoa, koska sellainenkin mahdollisuus on olemassa. Tuskinpa koskaan muulloin tulee tilaisuutta kokeilla. Izz gon' be FUN! 😉
Sain Krabilla uuden ystävän. Hän seurasi minua ja tuijotti. 

Tsunamivaara

Krabilta. 

Krabilta, vesisadetouhuja. 

Tää kuva on pikselimössö, koska en uskaltanut mennä lähemmäs. Tää on siis kuvattu mun kämpän viereiseltä käytävältä, että tällasiakin kavereita täällä. 

Ihan asiasta poiketen käytiin yhen frendin kanssa viettämässä hauska ilta Sky on 20-nimisessä ihan uudessa skybarissa. Ei niin korkealla, mutta ihana paikka silti. Kivaa ruokaa ja hyviä juomia. 

Goodbye Phi Phi, see ya again when I'm rich enough. 

Erään ravintolan pihalla oli joka ilta tulishow, joka sai mut miettimään vaan kuinka pahasti palaisin jos koskisin tollaisiin tulikeppeihin. 

JJ waddup!

Kananjalat lillumassa kloorivedessä. Tarvitte tän kuvan elämäänne. 


TOODALOO! 😚


maanantai 13. maaliskuuta 2017

SAA ONNITELLA

MOIKKATIRALLAA! 

Kyllä, Pattayan reissu on nyt kunnialla tuotu loppuun. Kernaasti olisin kyllä vielä muutaman päivän sielä hengaillut mutta kerrotaan nyt tästä parista yöstä mitä kerkisin siellä viettää. 

Majoituksen löysin jälleen kerran Agodasta(sitä oon käyttänyt täällä oikeestaan aina hotellia etsiessä). En oikein taas ollut varma, minkälaiseen paikkaan olen majoittumassa, mutta halpa hinta(n.15€/yö) ja hyvät arvostelut huusivat nimeäni joten majaksi valikoitui miljoonan muun paikan ylitse Park Lane Jomtien Resort. Varsinaisesti en siis ollut Pattaya-biitsin välittömässä läheisyydessä, vaan majoitus sijaitsi viereisellä Jomtien beachilla, mutta se ei loppupeleissä haitannut yhtään. 

Päätin tosiaan viikolla, että nyt alkaa matkakuume olla niin vaarallisen korkealla, että on pakko päästä rannalle ja aurinkoon. Pattayaa olen tähän mennessä sen likaisen maineen takia yrittänyt vältellä, mutta koska Pattaya on oikeastaan kaikista helpoin rantakohde, jos katselee matkaa täältä Pathum Thanista käsin niin valinta oli selkeä. Googlettelin ennen lähtöä hieman, niin Pattayalle kulkee täältä Pohjois-Bangkokista joka päivä 4:30-22 välisenä aikana vähintään tunnin välein busseja Pattayalle. Miten helppoa!!?? 

Eli siis lauantai-aamuna heräsin joskus 5 aikaan, laitoin itseni matkakuntoon ja nappasin taksin kohti linja-autoasemaa, joka on muuten sitten ihan JÄÄTÄVÄN KOKOINEN. En ees tiiä tarkalleen montako laituria yhteensä busseille ja minivaneille on, mutta jossain vilahti numero viissataa jotain, eli aivan sikaiso mesta. Bussilippu Pattayalle maksoi pyöreesti 120 thb, eli joku kolmisen euroa. Siinä sitten jo reilun parin tunnin köröttelyn jälkeen oltiin perillä, eli vähän  9 jälkeen aamulla. Tiesin, että en varmaankaan pääse majoittumaan ennen iltapäivää, mutta halusin silti mahdollisimman paljon aikaa paikan päällä, joten siksi tämä aikainen ratkaisu. Siihen aikaan on muutenkin vielä ihan hyvä lämpötila, eikä aurinko paista ihan liikaa. Ja eikös se sanontakin kuulu, että aikainen lintu madon nappaa hehe 😉

Löysin kivan tällasen biitsitunikan joitakin aikoja sitten Pena housesta, ja se on aina roikkunut reissuilla mukana biitsiä/uima-allasta varten. 
Paikan päälle päästyäni lava-auton kyydissä köröttelin lähemmäs keskustaa, linja-autoasema kun sijaitsee vähän syrjemmässä. Keskustasta nappasin skootteritaksin!!!!!(kyllä, niin tein) Jomtien beachille. Tullessani perille huoneistohotelliin, respasta soittivat paikalle asuntoni omistajan. Paikalle saapuikin aivan ihana thai-nainen Nat, joka näytti minulle huoneeni ja antoi avaimet ym. Huomatkaa tässä vaiheessa, että check-in oli vasta klo 13 alkaen normaalisti, mutta sain avaimet jo paria tuntia etu-ajassa, koska asiakkaita ei ollut. No, ei muutakun biksut päälle ja altaalle, ei siinä muu auttanut. Ja allas olikin sitten jotain niin MAHTAVAA, että täytyy olla hienoin uima-allas missä ikinä olen ollut. 

KUVA: Google. Tässä näkyy osa altaasta, muttei tässäkään kokonaan. Allas mutkitteli talojen välissä ja takana kivasti, Oli syvää ja matalaa allasta. Ja puutarha oli muutenkin hoidettu todella hienosti, joten oli suorastaan nautinto olla tuola. 




Tulin pian huomaamaan, että paikka oli aika lailla venäläisten saartama. Jostain syystä en hirveesti siitä kansasta välitä, ehkä siksi miten he osaksi käyttäytyvät julkisilla paikoilla(Ruotsin  laivan buffajonon ohitukset neva föget!!!!!). Ja tuollakin altaalla oli säännöt, miten sitä saa käyttää, mutta tokikaan ne eivät koskeneet tiettyjä tämän maan kansalaisia lainkaan. Nojaa, se siitä. Pidän enimmäkseen matkoillani kuitenkin nappeja korvissa, joten ne useasti pelastavat jo paljon. 

Ekana päivänä tuli hengailtua poolilla ja nukuinpa jopa päikkäritkin pitkästä aikaa. Päätin lähteä illaksi katsastamaan auringonlaskua erääseen ennalta googlettamaani paikkaan, joka oli sopivasti lenkkeilymatkan päässä asunnolta. Kun pääsin tähän "paikkaan" tajusinkin että se on vain joku katu jonka nimi on view point(nostan keskisormen sille joka ton on keksinyt). No ei siinä, alkoi tulla pikkuriikkinen kiire jos meinasi keritä auringonlaskulle, joten ei muutakun juoksuksi ja rantaa kohden. Kerkisin juuri, ennenkuin aurinko laski täysin. Ja kerkisin napata aika kivoja kuviakin.
Tämä valikoitui parhaaksi otokseksi illalta. Yleensä kun otan oikein hyvän kuvan, alkaa päässäni soida jokin biisi joka ehkä liittyy kuvaan jollain tavalla. Tähän kuvaan päässäni liittyi akustinen SAARAn California, ihan mieletön kappale  johon en kyllä ikinä kyllästy. 

Lenkkini varrella bongasin ravintolan, jossa sitten illallistin hiukan, ja käppäilin takaisin kämpälle. Iltauinnin, suihkun ja pikaisen kaunistautumisen jälkeen nappasin mopotaksin taas, ja suuntasin Pattayan kävelykadulle. Sitä kiimaisten kaljamahaisten keski-ikäisten miesten ja heidän 20 vuotta nuorempien thai-tyttöystäviensä määrää. No mut anyways, tässä vähän kuvia. 
Siellä sitä joku tyttönen tekemässä työtä, ja unelmoimassa paremmasta tulevaisuudesta. Ai että mulle tulee aina niin paha olo näistä. Ja joo, myös strippari/maksullinen nainen voi valita ammattinsa, mutta Thaimaassa tuskin asia on niin. Täällä on vain pakko tehdä jotain elääkseen. 

Ja vielä pahemmalta tuntuu, kun vieressä miehet kuvaa itselleen illaksi runkkumateriaalia. Sori sanavalinta, mutta tuskinpa toi mihinkään tieteelliseen tutkimukseenkaan menee.. 

Tää paikka mun mielestä hieman muistutti Khao san roadia jollain tapaa. Toki Khaosanilla seksi ei ole niin lujaa läsnä kuin tällä kävelykadulla. 


Kokonaan läpimätä Walking street ei ollu, löysin superkivan baarin, jossa soitti ihan mieletön livebändi. Viihdyn parin Changin ajan kuuntelemassa bändiä, jonka jälkeen lähdin kotiin. 

Ruusu. OONALTA OONALLE. Kiitos OONA 💗


Walking street -kokemuksen jälkeen kiirehdin nukkumaan. Sänky oli kyllä ihan 6/5, niin mukava, että tuli kyllä nukuttua hyvin. 

Seuraavana aamuna lähdin aamupalan jälkeen samantien rannalle. 

Mangolähetystä aamutuimaan.





Rannalla viihdyin tasan siihen asti kun tuli kauhea vessahätä, jolloin lähdin lounaalle. Lounaan jälkeen lähdin takaisin altaalle, koska hiekka joka paikassa ei oo kyllä koskaan ollut mun juttu. Vaikka biitsielämä on ainoa oikea elämä 💗🌴

Altaalla sahasin vielä hetken uimaan-makoilemaan-uimaan-makoilemaan-väliä. Illaksi olin päättänyt lähteä Pattaya beachille ihailemaan auringon laskua. 
Oli kuuma. Niin ihanan kuuma.



Selfien ottaminen ilman otsakurttuja ja normaalilla ilmeellä on mahdotonta tuossa valossa. 

Tää oli mun ihan lemppariotos. Ihan täydellinen kuva. Tässä joku pariskunta kävelee yhdessä romanttista iltakävelyä biitsillä, ja mä nappasin niistä kuvan. Tää on jotain mitä nään omassa tulevaisuudessani, toki toivoisin et joskus mä olisin se joka on kuvattavana 😉



Niin mä siinä istuskelin ja ihmettelin. Kun aurinko oli laskenut kokonaan, lähdin käppäilemään ympäri ämpäri. Kivaa yksin matkustamisessa on se, että saa elää ihan täysin itselleen ja omille mielihaluilleen. Satuin kävelemään yhden manipedi-paikan ohi ja päätin ottaa pedikyyrin. Kyseinen asia oli ollut mielen päällä jo pidemmän aikaa, mutta ei ollut tullut yhtä otollista tilaisuutta vielä. Siinä reilun tunnin nautiskelin kun joku muu teki pedikyyriä, ja hintaa tällä lystillä oli lapsellisen vähän eli 400 thb, eli about 10 euroa. 

Tekijä oli todella ammattitaitoinen ja mukava, ja jalat oli NIIIN ihanan tuntuiset tämän jälkeen.
Jalkahoidon jälkeen lähdin takaisin Jomtienille päämääränä käydä illallistamassa jossain ja mennä nukkumaan. Sitten tapahtui jotain odottamatonta ja niin randomia. Mopotaksi karauttaa pihaan minä kyydissä ja maksan hänelle ja sanon kiitokset ja heipat. Morotan myös yövartijaa hotellin sisäänkäynnin luona. Sitten takaani kuuluu kun jokin mies alkaa puhua minulle venäjäksi, thaimies. Mun venäjän kielen taito rajoittuu "niet ruski" -sanoihin, jonka jälkeen  mies alkoi puhua englanniksi. Hän sanoi rakastuneensa minuun ensi silmäyksellä ja pyysi minua ulos. Olin ekaksi vähän että what the fuck, mutta mulla ei ollut parempaakaan tekemistä joten lähdin syömään miehen kanssa. Ei se ihan turhaan ollut, sillä sain ainakin vuosisadan naurut ja ilmaisen illallisen. Mies siis kertoi olevansa 37-vuotias juristin apulainen/poliisi(öh, mä aloin epäillä jo 37-vuotiaan kohdalla). Hän sanoi unelmoineensa minusta 5-vuotiaasta asti ja kehui mun ihoa ja muotoja ja kaikkea. Hän tilasi ravintolassa ruokaa VAIMOLLEEN. Eli tässä nyt sitten ilmeisesti ollaan rouvasihmisiä, eli viitaten otsikkoon SAA ONNITELLA. 😁😁 No siinä syödessä ja juodessa hän selitti kaikenlaista, joista en kyllä oikeesti uskonut puoliakaan. Toki noi jutut vois olla totta, mutta siis eihän ne nyt ole. Sanoin miehelle n.50 kertaa, että se on mulle liian vanha, mutta ikä ei kuulemmma ole ongelma. Hän lupasi odottaa minua 5-10 vuotta, että ikäero ei enää haittaisi. Vastaukseni siihen oli, että ikäerohan ei siinä katoa mihinkään, koska sä oot silloinkin liian vanha mulle. No aika lailla samaa jankkaamista se reilu tunti oli, hän sanoi "darling" ja mä sanoin "I'm not your darling", hän sanoi olevansa jotain(poliisi, kova urheilemaan jne) ja mä sanoin etten usko. Ilta päättyi siihen, että hän yritti halata kiitokseksi illasta. Mä tein väistöliikkeen, koska en nyt varsinaisesti halunnut minkäänlaista fyysistä kontaktia, enkä sen enempää mitään muutakaan kontaktia tähän ihmiseen. Mukava tyyppi, sillä välillä kun hän ei lirkutellut ja puhui ihan normaalisti, jutut olivat oikeesti tosi hauskoja. Mahtoi yövartijalla olla hauskaa, kun yritin päästä jotenkin tästä tyypistä eroon. Kaikenkaikkiaan, hauska ja tosi random sattuma. 

Ja tähän nyt lisäksi vielä mainittakoon( tästä kauhistuneille äiti ja tätilukijoille) että en liikkunut tän tyypin kanssa missään missä ei olis ollut muita ihmisiä, hän olisi halunnut viedä mut skootterilla johonkin ravintolaan mutta mä sanoin että mun pitää tänään vielä kävellä 4000 askelta eli pakko kävellä. Ja niin käveltiin. Mukaani syömään en ottanut kuin vähän rahaa ja vain toisen puhelimen, ja jalassa oli juoksukengät joilla pääsis pakoon tarvittaessa. 😀
Tämä päivä, eli maanantai meni altaalla oleillessa ainoastaan. Check-out olisi ollut klo 12 viimeistään, mutta Natin kanssa sovimme että saan muutaman ekstratunnin, koska huoneeseen ei ollut tulossa kukaan.(MITEN KILTTIÄ) Ennen lähtöäni juttelimme vielä kaikenlaista, ja Nat sanoi että illalla asuntoa tulee katsomaan joku joka olisi vuokraamassa VUODEKSI. Minä kun haaveilin uusintakierroksesta asunnossa vielä tällä reissulla, mutta eipä taida olla mahdollista. 😁
 Kotimatka sujui hikisissä tunnelmissa iltapäivän ilmastoinnittomassa bussissa. Bangkokiin päästyäni vietin hetken jos toisenkin että löysin linkka-asemalta pihalle, koska kuten sanottu kyseessä oli aika kookas asema. Asemalta nappasin taksin, ja nyt ollaan sitten kotona "valmiina uuteen viikkoon". Kaiken kaikkiaan pakko sanoa, että oli tosi onnistunut reissu. Nautin olostani todella paljon. Pattaya on tosi kaunis ja mukava paikka, jos osaa sulkea silmänsä  ja korvansa sen lieveilmiöiltä. Tulen varmasti palaamaan uudestaankin. 




Kävin Starbucksissa ottamassa selfien, koska mä voin.

 
Nyt mun on pakko rientää unten maille ja uneksimaan seuraavasta reissusta. Huomenna aikainen herätys ja arki lyö vasten kasvoja ja herättää mut haaveilemasta. 


TOODALOO! 😚