Viikon kuulumisia, mm. Almere 1 - Shoppailijat 0

Heippatirallaa!

Juuri tänään 29.päivä syyskuuta tulee kuukausi kuluneeksi siitä, kun tänne muutin. Aika menee niin nopeaa, ajatella että jo 1/4 ajasta on mennyt. Lisäksi olen ollut jo kaksi viikkoa täällä ilman Heliä, ja juurihan se vasta lähti. Huhhuh!

Eilen lähdimme Ivan kanssa jälleen pikkuiselle retkelle, tällä kertaa shoppailun merkeissä. Lähdimme sillä meiningillä, että käydään sekä Almeressa(jossa itse olen jo kerran käynyt) ja Lelystadissa joka on myös matkan varrella Almereen junalla matkustettaessa. No, valitettavasti kävikin niin, että likoilla ei ollut turnauskestävyyttä, eli jouduimme skippaamaan Lelystadin kokonaan. Lelystadissa on kuulemma iso merkkivaatteiden outlet-myymälä, eli todennäköisesti tämän reissun aikana sinne on päästävä! 

 Almeren Primark-käynnin jälkeen oli oikeastaan kaikki voimat loppu, ihmisiä oli aivan järkyttävä määrä, kassajonot olivat ovelle asti.. (Eihän tuo nyt tietystikkään kuullosta miltään jossei ole tietoinen siitä, miten iso tavaratalo tämä on.. Mutta voin kertoa..) Seuraavassa vähän kuvia eiliseltä reissulta:

Neiti linnunpesäpää lähdössä shoppailemaan ;)

 Tässä muutamia pöllöjä sovituskoppikuvia.. Näillä sovituskoppikuvilla ei oikeastaan ole mitään  muuta pointtia, muuta kun että hauskaa oli, ja aina pitää vähän pölläillä :) Kyllä siinä vähän ihmisiltä poseeratessaan katseita saikin.. 

Ei hyvä..

Ei hyvä..

Ehkä..

Yes: we have the winner ;) Eli tuollainen mekko/paita(jälleen yllättävästi leopardikuosia) löytyi :)

Kuvasta ei varmaan kovin hyvin nää, mutta yritin ottaa kunnon kuvaa siitä järkyttävästä jonosta. Jonotimme kassalle noin 40 minuuttia, ja kassoja oli kuitenkin noin 20 yksin alakerrassa käytössä. 

Primarkin jälkeen menimme äkkiä lounastamaan, ja kyllä se olikin hieno tunne hieman istua alas ja sulatella tuota hullunmyllyä mikä Primarkissa oli meneillään. Siinä tulee itselle vain mieleen, että ovatko nämä ihmiset oikeasti tosissaan, jonottaa nyt 40 minuuttia kassalle. Mutta, itse olin siellä myös, että kovin paljon en voi tässä nyt haukkua ketään! :D 

Päätimme lounaan aikana, ettemme lähde enää Lelystadiin, koska molemmat olivat todella väsyneitä. Käppäilimme vielä hetken Almeressa ja katselimme elämän menoa. Almeressa(niinkuin Zwollessakin joka lauantai) oli markkinat. Luulen, että myös siksi ihmisiä oli niin paljon liikkeellä. 

Oona ja muut mummot odottelemassa junaa Almeren rautatieasemalla. 

Parin päivän päästä alkaa lokakuu, eivätkä opettajat koulussani vieläkään tiedä, mihinkä menen harjoitteluun. Harjoittelun pitäisi siis alkaa lokakuussa. No, mielenkiinnolla tässä seurataan, minkälaisen paikan he minulle löytävät. Olen itse siis toivonut paikkaa saattohoidon puolelta, mutta voi olla, että vapaaehtoisia ohjaamaan englanniksi on aika vähän, joten voi olla, että toiveet eivät nyt toteudu. Harmi sinänsä. Olen kuitenkin innoissani, oli paikka mikä lyystis!

Suomen harjoittelun lisäksi täällä olevaan opiskeluun kuuluu kahden päivän harjoittelu palveluohjaajan kanssa. Tämäkin on osoittautunut pieneksi ongelmaksi, koska pitäisi löytää ihminen, joka tekee koko ajan työnsä englanniksi. Minun ei ole hyötyä kulkea palveluohjaajan mukana, jos kaikki  mitä tapahtuu, tapahtuu hollanniksi. Luultavasti tämä menee niin, että matkustan Haagiin pariksi päiväksi ja teen harjoittelun siellä. Kuullostaa mielenkiintoiselta reissulta :)

Ostin Primarkista papiljotit, näin vaihtaakseni puheenaihetta. Siitä on todella kauan kun viimeksi olen papiljotteja pitänyt, joten ajattelin että nyt on aika ruveta siinäkin mielessä mummoilemaan jälleen. (Olen siis alkanut taas syksyn kunniaksi kutoa sukkiakin ja ai että se on mieltä rauhoittavaa touhua siihen asti, kun joku menee pieleen.. :D ) En muistanut, että pitkään tukkaan on niin hankala rullata. Tokikaan en ole näin pitkää tukkaa varmaan koskaan kenellekkään rullannut, kun mummoilla tuppaa olemaan yleensä aika lyhyet hiukset. 

Hiphei ;)

Eilen illalla lähdimmekin jälleen viihteelle. Erään erasmusvaihtarin syntymäpäiväpippalot olivat täällä Leliestraatilla ja mukavaa oli! Siitä jatkettiinkin keskustaan, ja seilasimme kahden baarin, The Flying Horsen( Het Vliegende Paard) ja De Docterin välillä. Porukkaa oli todella paljon liikkeellä, ja oli mukava tavata taas paljon uusia ihmisiä. Lentävässä hevosessa oli niin kova tungos, että tanssiminenkin oli lähinnä pelkkää hytkymistä. Meno oli kuitenkin mitä mahtavin taas, ja ilta oli todella onnistunut. 

Siinä sitä nyt ollaan pynttäytyineinä lähdössä danssaamaan ;)

Säästä sen verran, että täällä on ollut nyt todella kauniita ja lämpimiä päiviä. Illat ovat kuitenkin erittäin kylmiä, koska tuuli on hyytävä. Se menee suoraan läpi kropasta ja aiheuttaa syväjäätymistä :D Eli lämmintä on, muttei kuiteskaan! 

Hain tällä viikolla koulumme urheilukeskus Respocista jäsenkortin, jolla saan osallistua mihin vaan urheilujuttuihin ilmaiseksi, kuntosalitreenaaminen ei tokikaan kuulu hintaan, mutta sekään ei ole kallis: vain 25€ lukukausi, eli eipähän paljon lompakossa tunnu. Ilmaiseksi tarjolla Pilatesta(jossa olen nyt käynyt, on kyllä uusi lempparilaji!), Total Workout(vielä en tällä kunnolla ole uskaltanut kokeilla), lentopalloa, joogaa, tanssia, vain muutamia mainitakseni. Koulussa siis pidetään hyvää huolta opiskelijoiden kunnosta, kun kerran saavat ilmaiseksi käydä kursseilla, joista meillä päin maksetaan mitä nyt maksetaan. Hieno homma! Taas yksi syy, miksi tykkään Hollannista ja Windesheimista. 

Siinä se nyt on, meikäläisen kortti! Kuva on todella mahtava, sillä se otettiin paikan päällä, kun korttia menin hakemaan. 

No mitä nyt? Tässä sitä nyt jatketaan oloilua samaan malliin, ja katsotaan mitä tuulet tuovat tullessaan! 



Seuraavaan kertaan siis! 



- Oona

Pienen pieni suklaapuoti ja sunnuntaifiilikset

Hellurei! 

Eilen lähdimme käymään Hattemissa, joka on pienen pieni kylä lähellä Zwollea. Kuulin vinkkiä kaupungista hollantilaiselta opettajalta, muuten en kai olisi ikinä kuullutkaan koko paikasta. Lähdimme pyörillä puolilta päivin ajelemaan. Reitin varrella oli todella kauniita maalaismaisemia, vaikka itse enemmän kaupunki-ihminen olenkin. Pyörätiet ovat todellakin vähän toista luokkaa kuin Suomessa ja tälläkin tavoin pyöräily on paljon miellyttävämpää. 

 Hattemin ja Zwollen välissä kulkee joki, jonka ylittääksemme meidän täytyi mennä lautalla toiselle puolelle jokea.. Lautta kulkee joka päivä klo 10-18 aina silloin kun ihmisiä yli on menossa suuntaan tai toiseen. Eli ei muutakuin pyörät lautan kyytiin ja menoksi! Matka kesti siis noin viisi minuuttia, että mistään hurjasta megabileristeilystä ei ole kyse :D 

Ilma näyttää kuvissa aika kurjalta, mutta todellisuudessa oli aika lämmin ja paikoin jopa aurinkoinen sää. Eikä satanutkaan koko päivänä, vaikka jo hieman ilmastoon tottuneena olin aivan satavarma, että alkaa jossain vaiheessa sataa. No, tällä kertaa oli sateenvarjo turhaan mukana :)

Päästyämme itse asiaan, eli Hattemiin menimme turisteina ensimmäisenä turisti-infopisteelle. Sanoin ennenkuin astuimme rakennukseen sisään, että varmasti ei kukaan puhu englantia täällä, ja näin olikin. Huonosti osasi nainen meille selittää, mistä löydämme mitäkin.. Selvisimme kuitenkin käsien huitomisella ja vähäisellä englannilla ja paljolla hollannin kielellä. 

Syy, miksi oikeastaan kiinnostuin koko pikkukaupungista, oli suklaa. No mikäpä muukaan ;) Sain kuulla ennen retkeä, että Hattemista saa kuuluisaa hollantilaista suklaata. Menimme siis käymään täällä Bonbon Atelierissa vähän katselemassa meininkiä, ihastelemassa upeita suklaataideteoksia ja tietenkin ostamassa suklaata.. VAROITUS: Seuraavat kuvat saattavat aiheuttaa äärimmäistä makeanhimoa!

Suklaalla maalattu taulu..

Sitä suklaan määrää, voi taivas! Yritäppäs sieltä valita muutama pikku karkki maistiaisiksi.. Suklaita sai ostaa irttarityyliin tai valmiiksi pakattuna. Oli vähän astetta kalliimpi kilohinta: 39,00€. Että turhaapas karkkiveroista valitatte, ei se oo vielä mitään tuohon hintaan verrattuna. Suklaapuoti oli aivan mahtava paikka. Tuoksu oli aivan uskomattoman ihana, kun nyt varmaan kuvitella saatatte. 

Pitihän sitä nyt sitten suklaata ostaa.. Oli kyllä ihan yhtä hyviä miltä näyttääki :P

Suklaapuodin jälkeen menimme käymään leipomomuseossa. Seuraavaksi vähän kuvia sieltäkin: 

Museon yhteydessä oli kiva pieni kahvila, jossa kävimme hörppäämässä kupposet, minä tietenkään en EDELLEENKÄÄN juo kahvia, mutta eiköhän pepsi aja samaisen asian ;) 

Kahvilasta suuntasimme sitten seuraavaan kohteeseen, nimittäin Hattemissa oli toimiva tuulimylly jota pyöritti kaksi vanhaa hollantilaista miestä joista toisella oli puukengät jalassa! (oh kuinka perihollantilaista :D ) Kuvia myllystä: 

Tässä oikein perihollantilainen maisema, jyrkkiä kattoja ja joki. Ai kuinka kaunista <3

Vois ehkä olla kattorempan paikka? ;)

Tuulimyllyltä lähdimmekin kohti kotia. Kotimatkalla piti kuitenkin vähän harrastaa jotain laitonta. Lautalle mennessä matkan varrella oli nimittäin maissipelto, josta sitten päätimme ottaa omat maissit. Eli tässä lähitulevaisuudessa saan itse kokata itselleni itsevarastettua maissia, ai nauttianauttia! <3 ja varmasti maistuu vielä paremmalta, kun on omin käsin pöllinyt ;) Vielä kuva Petrasta maissivarkaissa..

Illalla päätimme lähteä Ivan kanssa vielä ulos.. Toisessa opiskelijakerrostalossa Harm Smeengekadella oli pippalot. Bileet olivat tooodella hauskat, ihmisiä oli paljon ja kaikilla oli tosi mukavaa yhdessä. Ja mitä olisivatkaan kunnon bileet ilman vartijoita ja monta varoitusta :D Ilmeisesti ketään ei häädetty, eli siinäkin mielessä onnistunut ilta :)

Juuri tajusin tuossa, että olen ollut täällä melkein kuukauden päivät. Aika on mennyt erittäin nopeaa ja iskikin eräänlainen ahdistus siitä, että aika tosiaan menee nopeaa. Eipä aikaakaan kun tämäkin ihana aika, mitä täällä olen saanut viettää, tulee päätökseen. Mutta vielä on paljon aikaa nauttia tästä maasta, ihmisistä, bileistä, opiskelusta, kansainvälisyydestä ja ylipäätään tästä mahtavasta kokemuksesta. Tämä reissu on jo nyt tehnyt todella syvän vaikutuksen minuun.. Jos sydämessä on pysyvä vaikutus tästä reissusta, niin on myös iholla. Päätin nimittäin ottaa tämän reissun kunniaksi tatuoinnin muistuttamaan ikuisesti tästä mahtavasta kokemuksesta. Tässä kuva:

Kuvassa tatuointi on aivan tuore. Tatuointi onnistui paremmin kuin osasin ikinä kuvitellakaan ja siinä se nyt sitten möllöttää lopun elämää :) Ihanaa!

Koulussa menee hyvin. Olen viimein alkanut päästä todella kiinni siitä, mitä pitää tehdä ja olemme saaneet koulujuttuja ryhmän kanssa jo hyvään alkuunkin. Minulla on ihanat opiskelukaverit ja on mukava tehdä heidän kanssaan töitä. Opiskelen hollannin kielen 2 alkeiskurssia, mutta vain toisen kokeeseen pystyn osallistumaan, toisen opiskelen vain huvin vuoksi. 

Harjoittelusta en oikeastaan tiedä vielä edes sitä, mihin paikkaan menen, eli asia on vielä vähän työn alla. Itse en harjoittelupaikkaa etsi, vaan opettajat täällä yrittävät saada minulle jostain harjoittelupaikan.  Toivotaan nyt kuitenkin, että pian tulisi jotain tietoa, niin saisi vähän totutella ajatukseen ennenkuin pitää itse harjoitteluun mennä. Mutta asiat selkenevät aikanaan! 

Loppuun vielä vähän rentoa sunnuntaimusiikkia! (tai sanoista päätellen ehkä perjantailauantaimusiikkia mutta eniveis!) 

http://www.youtube.com/watch?v=5NV6Rdv1a3I

Seuraavaan kertaan!

-Oona

A nice day in Nijmegen

Tänään lähdimme tsekkiystävieni Ivan ja Petran kanssa käymään Nijmegenissä, joka on kaupunki lähellä Saksan rajaa. Zwollesta Nijmegeniin pääsee kätevästi junalla puolessatoista tunnissa. Lähdimme puolilta päivin pyöräilemään asemalle. 

Rautatieasemalla meille kerrottiin, että suora ratayhteys Zwollesta Nijmegeniin oli poikki, joten joutuisimme mennä ensiksi Utrechtiin, joka on vähän vikasuunnassa siitä, minne olimme menossa. Junamatka venyi kolmella vartilla, joten se ei haitannut meidän matkusteluamme ollenkaan. Alla on Hollannin kartta, josta voitte ystävällisesti itse etsiä kaikki kolme kaupunkia.

Mahtava matkaseurani <3 Minun vasemmalla puolella Iva, oikealla Petra!

Nijmegeniin päästyämme kävimme ensiksi kahvilla. Sitten lähdimme kiertämään kaupunkia. Mukavinta oli se, että jälleen kaikki oli lähellä, ei siis tarvinnut juurikaan kävellä. Karttaa meillä ei kaupungista ollut, kiertelimme vain huvikseen. 

Alin kuva on omasta mielestäni ainakin aika pelottava. Kuvassa on erään antiikkiliikkeen ikkuna, jossa oli tuollaisia horrorleffanukkeja. Säikähdimme hieman :D

Emme mitenkään erityisesti valinneet tätä päivää, mutta onneksi menimme tänään, sillä kaupungissa oli juuri sellainen viikonloppu, että kaikki nähtävyydet ovat auki. Kyseessä ei siis ollut mikään shoppailureissu tällä kertaa, vaan me oikeasti kiersimme kävellen ympäri kaupunkia. Ensimmäinen oikea nähtävyys, missä kävimme oli St. Stephens church eli Pyhän Jonkun kirkko, näin vapaasti suomennettuna. Itsehän en ole varsinaisesti mikään kirkkoihminen, mutta tämä kirkko oli todella iso ja kaunis, ja oli todella mukava käydä siellä. 

Koska kirkko oli auki, pääsimme kapuamaan kellotornin huipulle, mikä oli tooooodella korkealla. Vaikkei itsellä mitään varsinaista korkeanpaikan kammoa olekaan, oli aika järkyttävää huomata olevansa niin korkealla. Oli aika pelottavaa mennä ylös kapeita portaita(tarkoitan siis niin kapeita, ettei kunnollisen kuvankaan ottaminen onnistunut), mutta me teimme sen!! Ja vielä alaskin päästiin... Nyt sitten niitä kuvia!

Kirkon jälkeen menimme sitten kiertelemään lisää, ja löysimme kauniin puiston, missä oli jonkinmoinen kappeli. Puistolla oli myös toisen maailmansodan aikaiset juuret.. Kuvia sieltäkin, sillä kuvahan kertoo oikeasti enemmän kuin tylsät tekstit historiasta tms.

Puistossa oli mukava käppäillä, kun oli mukava sää. Puistosta lähdimmekin kohti rantaa, sillä sekin, niinkuin kaikki muukin oli lähellä. 

Rannan jälkeen kiertelimme vielä hieman ja kävimme syömässä. Kaupungissa oli meneillään myös paikallisten kirpputori. Kokonainen katu oli täynnä pöytiä ja kaikki myivät omia(ja ehkä varastettuja) tavaroitaan :D 

Pitkän päivän jälkeen jalat olivat aika poikki ja päätimme lähteä kotimatkalle. Tällä kertaa pääsimme suoraan Nijmegenistä Zwolleen, koska vika oli korjattu. Päästyämme Zwolleen satoi aika rajusti ja ilmassa oli jopa myrskyn merkkejä. Kipin kapin nousimme pyörien selkään ja lähdimme polkemaan kotiin, onneksi rautatieasemalta on vain kilometri tai puolitoista Leliestraatille, missä kaikki asumme. 

Oli mukava tehdä päiväretki toiseen kaupunkiin, ja varmasti teemme näin uudestaan.  Maassa on niin paljon nähtävää, että näitä reissuja saa tehdä paljonkin! Onneksi meillä on aikaa..

Seuraavaan kertaan..

-Oona